Kankaan loimisuunnalla tarkoitetaan suuntaa, johon langat asetetaan pituussuunnassa kudottaessa. Loimilangat vedetään tyypillisesti kutomakoneen loimipalkeista, ja ne pysyvät kireinä ja vakaina kudottaessa. Siksi loimilangat ovat vahvempia, kestävämpiä ja niiden venymä on pienempi kuin kudelangat. Loimisuunta määrittää kankaan lujuuden ja pitkittäisen kutistumisnopeuden ja on tärkeä referenssisuunta vaatekappaleita leikattaessa.
Kudesuunta on kohtisuora loimisuuntaan nähden ja sitä kutsutaan myös kudelangan suunnaksi. Kudelangat ovat lankoja, jotka kulkevat vaakasuunnassa loimilankojen läpi kudottaessa. Ne on sijoitettu kankaaseen sivusuunnassa, ne ovat suhteellisen löysät ja niillä on suurempi joustavuus. Kudelangat vaikuttavat kankaan sivusuunnassa venyvyyteen, verhoon ja käyttömukavuuteen; kankaan joustavuus ja istuvuus on yleensä otettava huomioon leikkauksen aikana.
Loimen ja kuteen välinen ero voidaan määrittää tarkkailemalla kankaan rakennetta ja tuntumaa. Tavallisissa, toimikas- tai satiinikudotuskankaissa loimilangat ovat siististi ja tiiviisti järjestettyjä, kun taas kudelangat ovat yleensä löysempiä. Neulekankaat puolestaan muodostavat verkkorakenteen loimi- ja kudeneulontamenetelmillä, jolloin loimi- ja kudesuuntien kimmoisuudessa ja tiheydessä on eroja. Loimi- ja kudesuunnan oikea tunnistaminen on ratkaisevan tärkeää leikkauksen, ompelun ja kankaan käytön kannalta, mikä varmistaa vaatteen mittavakauden ja käyttömukavuuden.